Alussa oli LEA. Tai siis on edelleen, mutta aivan jotain muuta kuin silloin. No kuitenkin, eräiden kyseisen porukan vituilleen menneiden treenien ansiosta muodostui, soittokunnosta johtuen meiningiksi kuja (eli sittemmin Couya) kun jäätiin Cedrikin kanssa kahdestaan sekopäissämme jamittelemaan: basso + beatbox = tarpeeksi ollakseen orkesteri? Vuosi oli melko varmasti 2003. Jatkossa basso olikin kitara, mutta efektin läpi muhjuiseksi madallettuna. Sitten meillä kävi muun muassa vanha bändikämppäkaveri Jape koittamassa, miltä tuntuu jamitella ilman oikeaita rumpuja. Oli hauskaa, mutta ei liian varmalla pohjalla meininki. Kahdestaan oli helppo puida treenit, mutta toisinaan tuntui, että jotain uupuu. Sitten animaatiohuuruiluiden jne myötä Cedrik tutustui Jesseen ja otettiin banjo* sekaan. Jokseenkin omintakeisen kemian ansiosta minulla ja Cedrikillä on aina ollut oma tapamme luoda biisejä, joten alku oli hankalahko banjistillemme, mutta sopivan kajahtanut meininki piti innon yllä ja vaikka viime treeneistä on kauan, ei me hajottu olla.
Kunnolla sujuneista vedoista ei oikeastaan edes ole taltiointeja, joten pari mokailtua palaa ainoat näytille saatavat tähän hätään . . .
Kunnolla sujuneista vedoista ei oikeastaan edes ole taltiointeja, joten pari mokailtua palaa ainoat näytille saatavat tähän hätään . . .
Nine Inch Snail
Lost Key
*basso sen oikeasti pitäisi olla, mutta lähinnä nu metal-banjolta se kuulostaa.
Voi että niitä jameja..Varsinkin alkuaikoina kun kökötettiin sun 200 neliöisessä palatsissa, kello oli mitä oli ja volume oli sanotaan näin että aika lujalla.. :D (toisaalta ei se ketään häirinnyt..kai. Soittihan se sun naapuri silloin kunnon synasoolot keskellä yötä)
VastaaPoistaVälillä ei voinut tietää mikä tahtilaji oli menossa, mutta kierosti aina jammailtiin yhteen. Ajatukset toimivat välillä vähän liian pelottavasti.
Ajatukset toimivat välillä vähän liian pelottavasti yhteen.. jäi viimeinen sana pois edellisestä.. :D
VastaaPoistaeikä jäänyt.
VastaaPoista