Pienet, isot ranskalaiset

Aika harvoin olen jaksanut mihinkään suuntaan vaikuttua kauhuelokuvista, myöhempään innolla muisteluun asti etenkään, mutta eurooppameininki on viime aikoina tehnyt asialle paljon. Jopa pohjoismaissa näytetään olevan jyvällä toimivista elementeistä, kuten esimerkiksi norjalainen Fritt Vilt (Cold Prey, en ole varma onko suomennettua nimeä olemassa) osoittaa. Ei mikään loputtoman mahtava tai erityisen suositeltava, mutta pidän sen tunnelmasta paljon ja mielenkiinnolla odotan näkeväni jatkon, joka oli jo näköjään ehtinyt tulla jo ennen kuin näin ensimmäisen tai tiesin moisesta.

Ison rahan kauhussa on jotain näyttävää ajoittain, mutta kolkkous ja kylmyys näyttävät monesti haihtuvan budjetin ja inhimillisyyden tieltä. Niin ei kuitenkaan ole esimerkiksi joissain ranskalaisissa parhauksissa, joita ajattelin suositella kaikille brutaaleista ja/tai piinaavalla otteella varustetuista teoksista nauttiville. Alla oleva trailerikolmikko esittelee muutaman mahtavuuden, jotka ovat jollain oudolla tapaa jääneet mieleen todella väkevinä. Ja alimmainen on muutenkin yksi ehdottomasti parhaista rainoista joita olen koskaan nähnyt, liittymättä genreihin. Kuva, äänet, tarina.. kaikki osa-alueet osuvat kohdilleen. Tylyyttä ei jätetä puolitiehen eikä varota tekemästä mielenkiintoisia, äärimmäisiä ratkaisuja ja visuaalinenkin puoli on otettu aika eri asenteella haltuun kuin valtavirta"kauhussa" on tapana. Kun tajuaa mikä ero todellisuudella ja elokuvalla on, pystyy itseään kajahtaneeksi luulematta olemaan täysillä mukana jäätävissä tarinoissa. Moni varmaan kiistää olevansa innoissaan meiningistä, koska eivät hoksaa kyseessä olevan fiktio, josta saa sen rujoudesta huolimatta innostua miten paljon haluaa. En todellakaan ole pahansuopa ketään kohtaan tai suunnittelemassa ilkeyksiä katselemieni elokuvien innoittamana, mutta kuulokkeet päässä pimeässä istuskellessa, elän innolla mukana niin sympaattiset draamat kuin loputtoman ikävät nihilismipalatkin.

Näitä ehdotan viihteeksi niille, jotka osaavat syventyä katselu/kuuntelukokemuksiinsa:

Hekumaa raunioista (yksin)

Palasin inspiraatiota herätellessä, jälleen kerran, erääseen isoimmin itseeni vaikuttavista youtubepaloista ikinä. Varmaan jotain 5-7% katselukerroista on mun jäljiltä :D

Kuka tahansa suosikkirumpalisi onkin, hän ei osaa soittaa puoliksikaan yhtä hämmentävää kamaa (roisketta yhtä rivolla tyylikkyydellä ja tarkkuudella) joten haista kakkipala mutinoinesi.

Kaikki rumpuääniin liittymätön tulee nauhalta. Kiva kopistella kohdilleen tollaset matskut..?

Jos ei tämä ole spektaakkeli, mikä sitten?

Ikeataivaan alla itse Saatanalta kupin tummaksi saanut eskimoraasu on ainoa esiin jätetty seikka, joka yhdistää ensimmäisen animaatioprojektimme tähän toiseen. Luminen esikoisemme oli lähinnä hetken mielijohde, tämä oli jopa johonkin pisteeseen asti harkittua ryönää. Kehityimme melkoista vauhtia, kuten ehkä huomaatte katsoessanne; näyttävyys ja liikkeiden sulavoituminen ovat epäilemättä jokaisen aistittavissa, teoksen aikanakin taso kohoaa alle kahdessa minuutissa melkoisesti. Edellisessä kuusi kuvaa per sekunti, nyt millon mitenkin monta riippuen tapahtumista. Lähes vastaava, äärihieno tökkivä tyyli hahmojen muuveissa kyllä muistuttaa kaikkia ensitekeleemme faneja siitä, että olimme yhä yhtä tosissamme puuhasteluasioissa. Etenkin alun kioskimeno saa jokaisen katsojan vakuuttumaan tasosta heti, jotta voi sitten kaiken esteettisemmäksi muuttuessa kääntää takkinsa ja myöntää työmme hienoksi.

Tällä kertaa emme vain kokoontuneet ja alkaneet rakentamisen kautta kuvaamaan, nyt asioita jopa juonittiin etukäteen ja valmistimme ajan kanssa paljon yksityiskohtia lavasteisiin. Taisi (lego)seinä maalauksineen olla ensimmäisten asioiden joukossa, joita tuota varten on kyhätty. Se onkin ainoa maininnan arvoinen osuuteni ruudulla. Cedrik rakenteli vesipostin, vahvistimen, postilaatikon ja muita detaljeja kotonaan ja lähetteli nettikamerafotoja innoissaan, jonkinlaista hyväksyntää odottaen ja aina sitä saaden. Tarinaa mietittiin milloin milläkin asenteella, koskaan kuitenkaan liian vakavasti suunnittelematta etukäteen. Sitten, viimein, alkoi olemaan aika loksautella palaset paikoilleen katukuvassa ja minun luoksehan krääsäläjä tietenkin piti hilata, kotini kun oli alle puolet kummankaan muun kämpästä. Pohja miljööllemme löytyi kellarista, en ole varma syyllistyimmekö varkauteen vai oliko se niin tyrkyllä kuin kaikki olettivat. Bongaamamme järkyttävän jyhkeä ovi ei ainakaan olisi kovilla rakennelmiemme alla ja olihan se muutenkin nerokas valinta, sain 20 neliön asuntoon yli kymmenesosan alasta vievän härvellyksen, keskelle olohuone-keittiö-makuuhuonetta. Ainoa sänkyni oli levitettävä pikkusohva ja studion pystyssä olon ajan tuppasi olemaan melko mahdotonta rakentaa se punkaksi, joten selkäni nautti projektista hieman eri tavalla kuin mieleni.

Kyllä, tuo on keskellä vuosien takaista, surullisen pientä murjuani (jota ikävoin ajoittain, siihen liittyvien unohtumattomuuksien ansiosta) ja kuten näkyy, kyseessä ei ole pienin mahdollinen väkerrys. Monta viikkoa, työvuoroista ja muista aikatauluseikoista johtuen, elin tuon kanssa ja vaikka muutaman kerran kiukutti ja meinasin linkaista rojut parvekkeelta, suuren osan ajasta olin vain onnellinen; ei ollut kovin helppoa olla ajattelematta kiehtovaa työtään, sen koko ajan tiellä ollessa.

Onneksi sentään pieniä hetkiä projektin etenemisestä tapahtui muualla, senkin jälkeen kun kammiostani oli tullut studio. Katusoittajat (esikuvina minä ja Cedrik) puettiin, jonain kofeiinin ja käkätyksen täyttämänä yönä, ystäväni Tiinan luona ja pyrotekniikkaan nojaava alkukohtaus kuvattiin Jessen parvekkeella.

Teoksen tiimoilta olisi helppo tarinoida melko loputtomiin, mutta taitaa olla kohteliasta mahdollista yleisöä ajatellen, pidättäytyä vaivaannuttamasta heitä enempää. Palaute ja muu pulina tästä (kuten kaikesta muustakin blogissamme) mieluiten tänne, että huomiot ovat kaikkien osallisten havaittavissa. On toki kivaa kuulla Messengerissä ja Facebookissa muiden ajatuksia, mutta sitten muut meistä joutuvat kuuntelemaan toisiamme, jos jotain raportoitavaa.

Pu Plups Klan with the Pu Plups Plan

Hei kaikki me kolme!

Hetken räkätettyäni suostuin tähän. Hyvät fiilikset plupsahti pintaan kun kuuntelin ja katselin kaikkia "vanhoja" tuotoksia meidän kultaisilta kaappiajoilta. Ajoilta kun sami asui 3 neliöisessä "studiossa" vesijärvenkadulla. Ajoilta jolloin minä sain sihteerikön tittelin, jotta Secca voisi syyttää minua kaikesta. Ajoilta jolloin kaikki oli aina Jessen vika. Toivottavasti tämä homma saa aikaiseksi sen alkukipinän että lisää matskuu alkaa tulee! (ja oma laiskuuteni katoaa edes osittain)

Tänne ehkä uskaltaa laittaa sitte joskus muutaman kuvankin kansiosta jos siltä tuntuu. Ja kirjoitella ehkä vähän useammin bändeistä/projekteista sun muista hassunhauskoista urpoiluista, eli kaikkee blogipaskaa! Well that's a pu plups plan. Nyt minun on mentävä nukkumaan koska minun on leikittävä huomenna isäntää kanadalaisille haudantekijöille, eli dokaan, soitan keikan, dokaan, sammun ja annan Caritan hoitaa loput. That's THE pu plups plan.

Kuulapää!!!

Siinä se nyt on! Pienen taistelun jälkeen saatiin se vihdoinkin kasaan. Softat eivät meinanneet toimia ja muutenkin tuli sählätty after fx:llä kun en ole sillä tehnyt mitään pitkään aikaan, enkä ole ikinä siinä ollut mikään guru. Rämppään nappeja ja katson mitä tapahtuu(ja jos ei tapahdu soitan Janille..).

Itse asiassa tää koko animaatio on lähtenyt siitä että halusin leikkiä ja kokeilla afteria. Löysin koneelta Samin lähettämä kuva jonka Jesse oli piirtänyt. Jostain mulle tuli mieleen et vois paloitella sen photarilla ja kokeilla miten ne raajat saadaan liikkumaan. Sen tein ja jostain syystä mulle tuli ajatus että se mikki vois tipahtaa Sammun kuulaan ja siitä sitten maahan, sen jälkeen en muista mitä mulla pyöri päässä, mutta kävi niin että päätin sitten pamauttaa kuulan Samin kalloon. :D

No siinä se nyt on. Mahtavan ankee! Tuolla se kovalevyllä on pyörinyt ties kuin kauan ja nyt saatiin se vihdoin valmiiks. Sillä aikaa ku laittelin Samin tekemiä alku/lopputekstejä, Sami väsäili siihen kaikki äänet. Ei voi muuta ku kikattaa!

Tästä ei voi mennä ku ylöspäin!

Odottelen muuten innolla että Jesse piirtäisi taas jotain hassua, jotta pääsisin taas leikkimään ja kikattelemaa.

Jos tekniikka ei vittuile mulle...

Jos mun kone suostuu toimimaan illal niin saatte mahtavan animaatio pätkän ihmeteltäväks. Eilen homma kaatui siihen ettei eräs softa suostunut asentua koneelle...Joutuu muutenkin kaivaa arkistoista kaikki helmet mitä on jäljellä.. Iso osa arkistoista katosi muutama vuosi sitten kun kovalevy hajosi..Siitä "opin" että kannattais tehä backupit kaikesta...Mutta en ole vieläkään tehnyt. Toivottavasti kovot ei pauku lähiaikoina.

Pojat varjoisalta Couyalta

Alussa oli LEA. Tai siis on edelleen, mutta aivan jotain muuta kuin silloin. No kuitenkin, eräiden kyseisen porukan vituilleen menneiden treenien ansiosta muodostui, soittokunnosta johtuen meiningiksi kuja (eli sittemmin Couya) kun jäätiin Cedrikin kanssa kahdestaan sekopäissämme jamittelemaan: basso + beatbox = tarpeeksi ollakseen orkesteri? Vuosi oli melko varmasti 2003. Jatkossa basso olikin kitara, mutta efektin läpi muhjuiseksi madallettuna. Sitten meillä kävi muun muassa vanha bändikämppäkaveri Jape koittamassa, miltä tuntuu jamitella ilman oikeaita rumpuja. Oli hauskaa, mutta ei liian varmalla pohjalla meininki. Kahdestaan oli helppo puida treenit, mutta toisinaan tuntui, että jotain uupuu. Sitten animaatiohuuruiluiden jne myötä Cedrik tutustui Jesseen ja otettiin banjo* sekaan. Jokseenkin omintakeisen kemian ansiosta minulla ja Cedrikillä on aina ollut oma tapamme luoda biisejä, joten alku oli hankalahko banjistillemme, mutta sopivan kajahtanut meininki piti innon yllä ja vaikka viime treeneistä on kauan, ei me hajottu olla.

Kunnolla sujuneista vedoista ei oikeastaan edes ole taltiointeja, joten pari mokailtua palaa ainoat näytille saatavat tähän hätään . . .

Nine Inch Snail


Lost Key


*basso sen oikeasti pitäisi olla, mutta lähinnä nu metal-banjolta se kuulostaa.

Ikea - asenneartistin taivas

Kirjaimellisesti, katsokaa vaikka.

Keksittiin suunnilleen kolme vuotta sitten Cn kanssa, että olisi hauskaa viimein tehdä animaatioita, etenkin stop motion -meiningillä. Tiesin löytäväni vaivatta vielä sen puuttuvan yhden tyypin tekijätiimiimme, eli hänet, jonka vika hahmokaarti (jatkossa) pääosin tulisi olemaan. Ei tarvinut edes käyttää puhuttajataipumuksiaan kun J jo oli kyydissä. Sitten tuli jokin keväinen sunnuntai ja kokoonnuimme luokseni 20-neliöiseen unelmamurjuun juonimaan. Hyvin juonittu, koska ei kauaa haissut ja ensimmäinen epäpyhän kolminaisuutemme teos oli ääniä vaille valmis.

J ei käsittääkseni oikeastaan koskaan ollut aiemmin muovaillut, mutta enpä minäkään ollut koittanut piirtää "igluun" graffitia, tai kukaan meistä rakentaa taivasta. Ikinä en ole Ikeassa käynyt (paitsi pihassa. Se ahdisti tarpeeksi, joten jäin autoon odottamaan), mutta jotain krääsää roudailtua oli haltuun jäänyt kovasti muodikas, masentavan sininen kassi..

Mahtava aamu.

Olipa järjettömän siistiä herätä ammulla, painaa koneesta virtanappia ja istahtaa kahvikupin kanssa tuijottamaan 22 tuumasta näyttöä. Jaa että miksi oli siistiä??? No koska messenger kun lähti käyntiin, niin ruutuun pamahti Samilta viesti et sua odottaa maili...Ihmettelin et mikä maili siellä nyt on?!?!? Ei auttanut muu kun klikata nappia ja odottaa että hotmail avautuu..Siellähän sitten oli viesti että blogi on nyt väsätty! JIIHUUU!

Sitten aloin hieman tutkiskelemaan sitä ja uppouduin ehkä vähän liikaan siihen koska huomasin et piru nyt tulee kiire töihin. Äkkiä pesulle, vaatteet niskaan ja muutama suukko&halaus neidille. Sitten pikavauhtia pysäkille ja luurit korvaan...

Pysäkillä sitten ravistelin Ipodia (random toiminto) et soita nyt jotain kun en jaksais millään nyt miettiä mitä haluaisin kuunnella. No ei se soitin sitten tehnyt huonoa valintaa, koska sieltä alkoi soimaan 2 Foot Yard - Borrowed Arms. Olen nyt muutenkin kilahtanut ihan täysin kyseiseen bändiin (kiitos siitä Samille..) Eli vois sanoa että täydellinen alku tälle päivälle (vaikka pihalla oli pirun kylmä ja spora oli ihan tukossa). Päästyäni duunin laitoin Crooked Spokesin soimaan (UIJUIJUIJUIJUIJ!!!!) hoidin perus aamurutiinit...

Pakko nyt vähän kertoa jotain miten tämä blogi syntyi. Itse asiassa mulle tuli idea kun tyttöystäväni Jenny aloitti kaverinsa kanssa blogin joka käsittelee asioita mistä he ovat kiinnostuneita (täältä voitte käydä sitä blogia lukemassa, joka käsittelee muotia, bileitä yms..). Ajattelin et piru pitäisköhän kysyä Samilta oisko sillä intoa jakaa meidän yhteisiä (outoja?) ajatuksia/teoksia ihmisille...Pistin viestin, odottelin tuskallisen kauan vastausta ja sitten Sami vastas et jep jep.
Ei mennyt kauan ja ideat alkoivat tulvimaan ja aika nopeesti "me" täällä kertaa saatiin tämän tehtyä... Ei olla varmaan IKINÄ tehty mitään näin nopeesti! Ideoita ja projekteja meillä on vaikka kuinka paljon kertynyt vuosien varrella, mutta toteuttaminen on aina tai melkein aina tooosi hidasta...(voi osittain johtua siitä että minusta on jossain vaiheessa tullu aika laiska paska :D) Mutta joo meillä tosiaan on ideoita ja myös jopa "valmista" kamaa joka tullaan julkaisemaan täällä.
Toivottavasti nautitte edes jostain jutuista! Kommentoikaa sitten ihan rohkeasti vaa juttuja täällä et saadaan kunnon puinnit aikaiseksi!

Vielä joutuu sanoo et kaikki on Jessen vikaa!!!

Pahansuovat kus.. leppoisat ja sympaattiset puupäät

Hei vaan kaikille, paikalle vahingossa osuville. Ikävä tuottaa pettymys, mutta tämä klaani ei ole millään tapaa rasisteista tai tyhjäpäistä koottu. Huonolla huumorintajulla meidät on taidettu varustaa, kuten jo nimi kertoo, mutta se ei kai ole verrattavissa ääliömäisiin viharikostaipumuksiin?

Tämän blogin tarkoitus on päästää ilmoille asioita sekä meistä että meidän mausta. Olemme vuosien varrella kyhäilleet jos jonkinmoisia hämäryyksiä ja olisi surullista jättää ne kostamatta, joten paiskomme häikäilemättä tuotoksiamme esiin ja toivomme, että sinäkin, joka nyt juuri tätä luet, sanoisit edes jotain niistä. Tai ajatuksistamme. Tai mistä tahansa vastaan osuvasta. En osaa luvata keltään meistä mitään järin huikeita viisauksia, mutta on meillä kaiketi jonkinlaisia lahjoja "viihteisiin" liittyen.

Muut osalliset kertokoot lisää, mitä tahtovat. Minä olen Sami ja ensilahjana pukkaan juuri äsken ottamani, huonohkon kuvan tulevahkon animaatiomme yhdestä keskeneräisestä taustasta, jonka kolmasosamme Jesse on tupakoimattoman tarkoilla näpeillään (ja mielellään) valmistanut.